Sielua repii, jos Tuusula myy viimeiset rantansa K-U 15.2.2026

Aktiivimme Leena on tehnyt suurta työtä Pro Tuusulanjärven ja Anttila on meidän -hankkeissa. Pro Tuusulanjärvi -hankkeessa Leena yhdessä Reinikaisen Tuijan ja tuhansien Tuusulanjärven kunnosta huolestuneiden kansalaisten kanssa herätti Tuusulan kunnan ja Järvenpään kaupungin, valtionkin toimiin Tuusulanjärven kunnon puolesta. Nyt Leena on huolestunut syystäkin Tuuskodon asemakaavaehdotuksesta, viimeisistä vapaista rannoistamme.

Kaksi viimeistä vapaata rantaa - Keski-Uusimaa 15.2.2026

Tuusula aikoo pilkkoa tonteiksi viimeiset vapaat rantansa Tuusulanjärvellä ja myydä ne rahapulassaan. Näin siitä huolimatta, että se kehuskelee luontoarvoillaan ja sillä kulttuuriperinnöllä, joka sillä on Tuusulanjärven ja sen rannoille aikoinaan syntyneen taiteilijayhteisön johdosta.

Juuri parhaillaan Tuusulanjärven erinomaisuutta hehkutetaan joka tiedotusvälineessä, somea unohtamatta. Kyse on kauniin järvemme talvisin tarjoamista loistavista ulkoilumahdollisuuksista, joiden eteen iso joukko ihmisiä tekee upeaa työtä.

Lähinnä järven jäältä Tuusulanjärveä saadaankin jatkossa katsella, jos jo pitkällä olevat suunnitelmat kunnan omistuksessa vielä olevasta kahdesta vapaasta ranta-alueesta toteutuvat.

Juuri parhaillaan on nähtävillä kaavaluonnos, jolla entisen vanhainkoti Tuuskodon alue pistetään lihoiksi jopa niin että arvokkaat, suojellut rakennukset voidaan purkaa. Luonnoksen kansikuvassa taloja on yhdessä rivissä ja niiden edessä näyttäisi olevan runsaasti vapaata aluetta, vaikka alue tullaan rakentamaan tiiviisti kapeaa rantakaistaletta lukuun ottamatta. Näin hienon esittelykuvan saamiseksi tuleva rakentaminen onkin kuvattu viereisen golfkentän puolelta. Nerokasta.

Tuusulan omistama toinen vielä vapaa ranta-alue on järven toisella puolen Anttilanrannassa. Suunnitelmat senkin pilkkomiseksi tonteiksi on jo tehty. Sielläkin esittelykuvissa kikkailtiin. Rakennettavaksi esitetty viisikerroksinen kerrostalokin näytti suorastaan soman pieneltä, kun sen takaa näkyi tuuhea puusto. Latvat ulottuivat paljon taloa korkeammalle. Oikeasti paikalla kasvaa harvahkoa matalaa pensaikkoa.

Tämä on kuitenkin vähäistä sen rinnalla, miten totaalisen väärä kuva Tuusulasta annetaan, kun tänne houkutellaan uusia asukkaita. Ja heitä kyllä tarvitaankin. Niin järjettömän kalliita investointeja kunta on viime vuosina tehnyt muun muassa koulu- ja päiväkotirakennuksiin – näihin joita piti kampuksiksi nimittämän. Päättäjiä ei juurikaan jarruttanut, että monin paikoin tyhjilleen jäi ihan kelvollisia koulutiloja.

Ja eivät ne uudet asuinalueetkaan ilmaiseksi synny. Miljoona poikineen kuluu teiden ja muun infran rakentamiseen. Silti voi käydä niin – ja on jo käynyt – että kovatuloisten veronmaksajien sijaan iso osa tulijoista on saamapuolella, mitä kunnan tuloihin tulee.

Tuusulan asukaskohtainen lainamäärä oli vuosikymmenet pieni. Enää se ei ole todellakaan ole. Se on ryöpsähtänyt viime vuosien aikana jo yli 7 600 euroon asukasta kohti ja on yli kolminkertainen Järvenpään vajaaseen 2 500 euroon verrattuna. Keravan 3 000 euroakin on maltillinen. Nurmijärveä nimiteltiin jo kriisikunnaksi, mutta sen velkamäärä (4 800) on Tuusulaan verrattuna vielä pientä.

Vanha tunnettu totuus on, että maata ei kerta kaikkiaan enää valmisteta. Nyt kun kunnan asukasluku on jo ylittänyt 42 000, tarvitaan entistä kipeämmin alueita, joilta asukkaat pääsevät luonnon helmaan.

Kun suurin osa järven rannoista Tuusulan puolella on yksityisomistuksessa, on kunnan ehdottomasti pidettävä vapaana ne alueet, jotka se omistaa. Ei voi olla niin, että kuntalaisten rakastama järvi on jotakin, jota voi ihailla vain vilauksina auton ikkunasta, pyörän selästä, talvella järven jäältä tai maksullisena asiakkaana hotellin jättiterassilta.

Tarvitaan paikkoja, joissa perheet ja kaiken ikäiset kuntalaiset voivat viettää aikaa, harrastaa ja kokoontua yhteen. Näiden alueiden arvo tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan, mitä enemmän tänne asukkaita muuttaa. Jos joka hemmetin kolkka täällä rakennetaan täyteen, tulee Tuusulasta niin sietämätön paikka, että sielua repii.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Keski-Uusimaan toimittaja ja Pro Tuusulanjärvi -liikkeen aktiivi.