Kuntaliitokset eivät ratkaise kuntien ongelmia

Viime viikon alussa Vantaan valtuuston puheenjohtaja Sakari Rokkanen (kok) ehdotti Vantaan ja Helsingin yhdistämistä (HS 22.7.). Perjantaina Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa esitettiin jo laajempaa Suur-Uudenmaan kuntaa, johon liittyisivät myös Tuusula, Kerava ja Järvenpää (HS 24.7.). Suhtaudun molempiin ajatuksiin kriittisesti.

Kuntakoon kasvattaminen ei ole ihmelääke. Suurempi organisaatio ei automaattisesti merkitse kevyempää hallintoa, alempia kustannuksia tai parempaa toimintaa. Kuntaliitoksista saadut kokemukset eivät osoita, että liitokset itsessään toisivat luvattuja säästöjä tai tehostaisivat palvelutuotantoa.

Puheet maankäytön yhtenäisestä hallinnasta ja ”väärän” kilpailun poistamisesta unohtavat yhden asian: kaikki kuntien välinen kilpailu ei ole haitallista. Parhaimmillaan kuntien erilaiset ratkaisut ja keskinäinen vertailu pakottavat päättäjät kehittämään toimintaansa. Kilpailu pitää päättäjät valppaina ja kirittää palveluja.

Kuntaliitoksessa luottamushenkilöiden määrä vähenee suhteessa asukaslukuun. Tästä syntyvä säästö on kuntataloudessa vähäinen, mutta demokraattinen vaikutus voi olla huomattava. Kun kuntalaisen etäisyys päätöksentekijään kasvaa, luottamus päätöksentekoon voi rapautua – eivätkä kyselyt ja kuulemiset korjaa tilannetta, jos näkemysten hyödyntäminen varsinaisessa päätöksenteossa jää ohueksi. Samalla viranhaltijoiden valta voi kasvaa entisestään, yhä kauemmas suorasta demokraattisesta valvonnasta.

Luottamus ei ole vain demokratian ihanne, vaan myös toimivan kunnan voimavara: se vähentää johtamisen kustannuksia ja vahvistaa osallistumista. Epäluottamus sen sijaan etäännyttää kuntalaisia päätöksenteosta ja kasvattaa hallinnon kustannuksia.

Kuntien taloudesta tai palvelujen toimivuudesta ei voida johtaa yhtä kaikille sopivaa ihannekokoa. Sote-uudistuksen jälkeen monilla keskikokoisilla kunnilla on kuitenkin riittävästi kantokykyä palvelujen järjestämiseen ilman, että paikallinen päätöksenteko ja kuntalaisten yhteys päättäjiin katoavat.

Keskikokoisessa kunnassa myös uudet ideat voivat syntyä ja edetä nopeasti. Verkostot ovat riittävän laajoja mutta samalla riittävän tiiviitä, jotta asiat liikkuvat ideasta toteutukseen. Kun luottamushenkilöt, viranhaltijat, yritykset, kuntalaiset ja yhdistykset tuntevat toisensa, tieto kulkee ja yhteiset ideat voidaan viedä nopeasti käytännön toimiksi.

Ratkaisu ei silti ole pelkkä koko. Kunta tarvitsee rohkeutta: kykyä uusiutua, irtautua vanhasta ja ottaa harkittuja riskejä tulevaisuuden suuntaan. Juuri tämä rohkeus – ei asukasluku – erottaa menestyvät kunnat paikalleen jääneistä.

Jättikaupungit eivät automaattisesti ole tehokkaampia tai elinvoimaisempia kuin toimivat, rohkeat keskikokoiset kunnat. Ennen kuin piirrämme uusia kuntarajoja kartalle, kannattaisi kysyä: ratkaiseeko koko todella ne ongelmat, joita meillä tänään on?

Jussi Salonen

valtuutettu, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen (Tuusulan puolesta)

Tuusula