Olen seurannut tuusulalaisten elämää, sen iloja ja suruja sekä kunnallista päätöksentekoa vuosikymmenten ajan. Näin siksi, että olin paikallislehden toimittaja 32 vuotta. Nyt eläkkeellä ollessa näkökulma on toinen, mutta halu palvella tuusulalaisia on jäljellä.
Meillä Tuusulassa monet isot asiat ovat hyvin, mutta kukkahattutätinä kaipaan elämänmenoon pieniä, arkeen iloa ja väriä tuovia asioita, jotka loisivat viihtyisyyttä ja tekemisen meininkiä kaikenikäisille, erityisesti ikäihmisille ja lapsille sekä nuorille. Nämä pienet asiat eivät kunnan mittakaavassa maksa paljon: penkkejä istua, kukkaistutuksia, erilaisia tapahtumia, musiikkia, kulttuuria, yhdessäoloa. Kaikkea sitä, mitä me korona-aikana olemme kaivanneet.
Jo katukoristeline nuoria varten Hyrylän torille olisi kova juttu. Se kutsuisi nuoret kylän paraatipaikalle ja kertoisi heille, miten tärkeitä he ovat. Sama tarkoitus on torin ja Fjällbon leikkimökeilllä, joihin kaikki lapset ovat tervetulleita leikkimään.
Vanhasta tuusulaisuudesta haluaisin säilyttää perinteitä, talkoilla tekemisen ja sen, että ihmiset puhuvat toisilleen. Ja sen, että täällä vielä välitetään toisistamme!
Ps. Osallistuvan budjetoinnin kautta on Tuusulaan syntynyt upeita juttuja. Tällaista lisää!